sunnuntai 19. elokuuta 2012

Manteli-kurkkukeitto





Tämä ohje on pyörinyt mielessäni jo ties kuinka kauan. Tarkoituksena oli valmistaa kylmä kurkkukeitto mantelimaitoon mutta viimein, kun ehdin soppaa valmistamaan huomasin, että mantelimaito oli ehtinyt pahanemaan jääkaapissa. Onneksi olin juuri samana aamuna laittanut uusia manteleita likoamaan, eli sain lopulta kuitenkin sen mantelilisäyksen kurkkukeittooni. Hyvä että näin kävi, sillä kurkut ovat muutenkin niin vetisiä, ettei keitto olisi pahemmin enää tarvinnut ylimääräistä nesteytystä.

Keitto on nopea valmistaa tehosekoittimessa, mutta yhtä hyvin voit käyttää myös sauvasekoitinta. Vinkkinä voin kertoa, että jos pidät hölskytyskurkuista eli itse tehdyistä etikkakurkuista, tulet ihastumaan tähän keittoversioon!

Mantelikurkkukeitto, 1 annos:

- 1 pieni kurkku tai 2-3 avomaankurkkua

- 1 valkosipulinkynsi

- pieni pala purjoa

- reilu puntti tuoretta tilliä (hätätapauksessa kuivattuna 1-2 tl)

- ripaus mustapippuria ja hyvänlaatuista suolaa

- 1 tl sitruunanmehua ja/tai 1/2 tl etikkaa 

- ripaus sokeria

- kourallinen valmiiksi liotettuja ja huuhdeltuja manteleita

(- 1/2 dl vettä)

Suosittelen valitsemaan avomaankurkkuja luomulaatuisina, maistuvat ihanan raikkailta, eivätkä ole mielestäni yhtä vetisiä kuin tavalliset kurkut. Avomaankurkut pitää kuoria ensin, tavallisen kurkun voi pilkkoa kuorimattakin. Valkosipulinkynsi ja purjo kannattaa myös silputa pienemmäksi etukäteen. 

Tästä eteenpäin keiton valmistus onkin helppoa. Kokoat vain kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surautat tasaiseksi keitoksi. Lisää tarvittaessa vettä.


Olen huomannut, että ymmärrän usein vasta syödessäni, kuinka ohjetta voisi vielä viedä eteenpäin. Tälläkin kertaa mieleeni tupsahti ajatus lisätä keiton joukkoon jääpaloja lisäämään keiton viilentävää vaikutusta, ja vielä parempi idea: pakastettua pinaattia! Manteli ja pinaatti tekisivät yhdessä keitosta todellisen vitamiinipommin, jolla ainakin kalsiumin- ja raudansaanti on taattu. Kannattaa koettaa siis myös pinaatilla tai vaikka nokkosella höystettynä.



      Kuva hieman valehtelee, sillä keitto oli huomattavasti vihreämmän väristä, miltä se tässä näyttää.


                       Kissakin kiinnostui kuvaamisesta ja änkesi taas väkisin mukaan kuvaan.

 

Tämän kesän ensimmäinen itsekypsytetty tomaatti oli näinkin pullea tapaus. Ja maistuikin niiin makealta. Onneksi ensi kesänä saan käyttööni parvekkeen, jonka voin täyttää ihanilla tuoksuvilla yrteillä ja tomaateilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti